keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Voi ettien että minä materiaalionni!



Voi jukra sentään tätä elämää. Männäviikoilla olen lähinnä levittänyt persettäni koulun penkissä, mutta koska olen aika laiska, ja lisäksi kuunteluskillini ovat hyvin alikehittyneet, en ole tullut tästä juuri viisaammaksi. Noin niinkuin aineina toimintakyvyn ylläpitäminen kotona sekä perhe-ja yhteisöhoitotyö ovat aika kaukana top 10-intresseistäni, joten kuuntelemattomuuteni anteeksiannettakoon.  Vannon itselleni skarppaavani lähiviikkoina, mutta todennäköisesti konttaan silloinkin vielä sieltä, mistä aita on matalin.

Ystävänpäivänä kutsui minut kanssaan aamiaiselle, ja koska syöminen taas on ihan siellä top kympin kärkipäässä, iloitsin suuresti. hyvät oli aamupalat, mutta enempi ois saanu olla juustoa. Aina sais olla enemmän juustoa.


Myös opinnäytetyön suunnitelma on kasvattanut otsasuonta huomattavassa määrin. Vittumaista pilkunviilaamista ja sanamuotojen pyörittelyä hamaan loppuun saakka. Alan tosiaan ymmärtää, miksi niin moni repii hanuriaan tätä savottaa tehdessään. Alkaa tuntua, että tämä oppari, tämä se on minun Everest. Vaikka haluan opiskella tämän tutkinnonperkeleen lisäksi myös ylemmän AMK:n, lottoon, etten ole sitä aloittamassa ihan äkkiä tämän jälkeen.






Mutta! vihdoin ehdin myös lempiharrastukseni kirppistelyn pariin! ja voi mikä ilon ja onnen päivä se olikaan! ehdin vain pyörähtää lempikirppikselläni, mutta ehdin löytää melkoisia aartehia! kuten nämä pienten poikien kollaripöksyt. VOI MAHOTON , SOPIVANPITUSET HOUSUT. Ei ole nimittäin itsestäänselvyys, kun on puoltoistametrinen. Näissä on myös valtavat taskut, että tuo miun eeppinen puhelinkin mahtuu! Esitin pienen onnentanssin kun nämä kinttuihini kiskaisin! Kahen euron eestä melkoinen riemu, perse kiittää näissä pöksyissä!




Ja sit ne kengät. Voi ne kengät! Löytyi erinomaisessa kunnossa kahdet huippukivat poposet ; mustat perusnilkkurit, sekä tuollaiset kiilakorko-vetoketjuhärpätintennarit. Vitosen oli pari, ja tosiaan pohjat näytti siltä että ei oo paljon katua näillä kulutettu kummillakaan. Hykertelin jälleen itsekseni visaa vingutellessani. Tuntuivat ensisovitukselta myös erittäin mukavilta jaloissa, mutta täytynee tehdä pidempiaikaista empiiristä tutkimusta ennenkuin turhia kehuskelee. Halpaa oli kuitenkin kun saippua!





Maanantaina päädyin myös extempore-kampaajalle. Näin facebokissa tutun kampaamon ilmoituksen oppilastöistä ,jotka siis puoleen hintaan normaalista. Laitoin viestin että kuinkas lyhyellä varoitusajalla pääsee, ja pääsinkin heti . En siis kummemmin ehtinyt kelailla, että mitäs tälle reuhkalle askarrellaan, mutta onneksi puolestani päätettiin , ja tadaa- tuliki ihana punanen tukka! oon aivan supertyytyväinen, ja hintakin oli opiskelijan budjetille enemmän kun sopiva! ohessa vielä pari kuvaa karvakypärän muutoksesta, molemmat sattumoisin samalta päivältä!




Sellasta sit. Ihan kohtalainen viikko, vaikka kouluressilevelit hipoo stratosfääriä. uskon, että kyllä tämä tästä vielä senkin suhteen iloksi muuttuu. Ja onhan kouluun feilaamaan parempi mennä uusissaa kengissä (punainen) tukka hulmuten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti