Voi ettien että minä materiaalionni!

Voi jukra sentään tätä elämää. Männäviikoilla olen lähinnä levittänyt persettäni koulun penkissä, mutta koska olen aika laiska, ja lisäksi kuunteluskillini ovat hyvin alikehittyneet, en ole tullut tästä juuri viisaammaksi. Noin niinkuin aineina toimintakyvyn ylläpitäminen kotona sekä perhe-ja yhteisöhoitotyö ovat aika kaukana top 10-intresseistäni, joten kuuntelemattomuuteni anteeksiannettakoon.  Vannon itselleni skarppaavani lähiviikkoina, mutta todennäköisesti konttaan silloinkin vielä sieltä, mistä aita on matalin.

Ystävänpäivänä kutsui minut kanssaan aamiaiselle, ja koska syöminen taas on ihan siellä top kympin kärkipäässä, iloitsin suuresti. hyvät oli aamupalat, mutta enempi ois saanu olla juustoa. Aina sais olla enemmän juustoa.

Myös opinnäytetyön suunnitelma on kasvattanut otsasuonta huomattavassa määrin. Vittumaista pilkunviilaamista ja sanamuotojen pyörittelyä hamaan loppuun saakka. Alan tosiaan ymmärtää, miksi niin moni repii hanuriaan tätä savottaa tehdessään. Alkaa tuntua, että tämä oppari, tämä se on minun Everest. Vaikka haluan opiskella tämän tutkinnonperkeleen lisäksi myös ylemmän AMK:n, lottoon, etten ole sitä aloittamassa ihan äkkiä tämän jälkeen.

Mutta! vihdoin ehdin myös lempiharrastukseni kirppistelyn pariin! ja voi mikä ilon ja onnen päivä se olikaan! ehdin vain pyörähtää lempikirppikselläni, mutta ehdin löytää melkoisia aartehia! kuten nämä pienten poikien kollaripöksyt. VOI MAHOTON , SOPIVANPITUSET HOUSUT. Ei ole nimittäin itsestäänselvyys, kun on puoltoistametrinen. Näissä on myös valtavat taskut, että tuo miun eeppinen puhelinkin mahtuu! Esitin pienen onnentanssin kun nämä kinttuihini kiskaisin! Kahen euron eestä melkoinen riemu, perse kiittää näissä pöksyissä!

Ja sit ne kengät. Voi ne kengät! Löytyi erinomaisessa kunnossa kahdet huippukivat poposet ; mustat perusnilkkurit, sekä tuollaiset kiilakorko-vetoketjuhärpätintennarit. Vitosen oli pari, ja tosiaan pohjat näytti siltä että ei oo paljon katua näillä kulutettu kummillakaan. Hykertelin jälleen itsekseni visaa vingutellessani. Tuntuivat ensisovitukselta myös erittäin mukavilta jaloissa, mutta täytynee tehdä pidempiaikaista empiiristä tutkimusta ennenkuin turhia kehuskelee. Halpaa oli kuitenkin kun saippua!





Maanantaina päädyin myös extempore-kampaajalle. Näin facebokissa tutun kampaamon ilmoituksen oppilastöistä ,jotka siis puoleen hintaan normaalista. Laitoin viestin että kuinkas lyhyellä varoitusajalla pääsee, ja pääsinkin heti . En siis kummemmin ehtinyt kelailla, että mitäs tälle reuhkalle askarrellaan, mutta onneksi puolestani päätettiin , ja tadaa- tuliki ihana punanen tukka! oon aivan supertyytyväinen, ja hintakin oli opiskelijan budjetille enemmän kun sopiva! ohessa vielä pari kuvaa karvakypärän muutoksesta, molemmat sattumoisin samalta päivältä!




Sellasta sit. Ihan kohtalainen viikko, vaikka kouluressilevelit hipoo stratosfääriä. uskon, että kyllä tämä tästä vielä senkin suhteen iloksi muuttuu. Ja onhan kouluun feilaamaan parempi mennä uusissaa kengissä (punainen) tukka hulmuten!

Kuolinpesä,helvetinkolo, koti , mitä näitä nyt on

Mie oon asunu suurimman osan aikuisiästäni jonkinlaisessa kimppakämpässä tai solussa. Melkosen monta vuotta koti oli lähinnä sellainen paikka, mihin ryömiä baarin jälkeen nukkumaan ja missä sitten peseytyy ennenkuin raahaa ruhonsa töihin . En ollut mitenkään erityisen kiinnostunut mistään sisustustouhusta, pääasia että oli jonkinlaiset huonekaluiksi luettavat esineet huoneessa möllöttämässä.

Sitten. se mopo lähti keulimaan. Muutama vuosi sitten tehtiin poikaystävän kanssa muuttoa helsingistä Lappeenrantaan, ja havahduttiin todellisuuteen, jossa meistä kummallakaan ei ole yhtäkään huonekalua. Miun omaisuus koostui jotakuinkun kuudesta jätesäkistä vaatteita ja kenkiä, sekä yhdestä posliininorsusta.

Siinä sitten ruvettiin kelaamaan, et minkäslaisia mööpeleitä hankitaan, ja tori.fi:ssä tuli vastaan superhieno punainen pöytä pinnatuoleilla. Sellanen, mikä oli about jokaisessa mummolassa .  Minua ne ei oo koskaan ikean romppeet kiinnostanut, ja suoranaisesti vituttaisi , jos miun kirjahyllyn nimi olisi joku börje tai surstömming. Siitä pöydästä lähti retroinnostus,ja kuluneen muutaman vuoden aikana onkin jos jonkinnäköistä huonekalunkuvatusta tähän luukkuun eksynyt. Ja mie rakastan niitä rumankauniita hirvityksiä oikein kovasti! En pystyisi kuvittelemaan kliinisen siistä, trendikästä valkoista sisustusta omaan kotiin, Ehkä osittain siksi, että oon aina niin likainen, että mikään ei koskaan kestäisi valkoisena.

Miltä meillä sitten näyttää? kuvien muodossa pikainen, pintapuolinen silmäys tähän koloon, jossa asun ;













'


Vanhan ihmisen kodilta näyttää. tahi just siltä kuolinpesältä.  Minähän viihdyn! Ja se perkeleen posliininorsukin hajosi atomeiksi keskelle Itä-Pasilan betonihelvettiä muuton tiimellyksessä. Ei haittaa.

Kuten näkyy, oon liian laiska siivotakseni vallitsevaa kaaosta kuvien ottamiseksi. Kusetusta olisi sellainen, koska noin yhdeksänkymmentä prosenttia ajasta just tuolta täällä näyttää. Kaikki levällään!

Todennäköisesti tämän kämpän nyansseja saa ihailla tässä blogissa vielä ihan kyllästymiseen asti.

Keskiviikko on uusi maanantai. Paitsi nyt on vissiin torstai.

Oh ja hoh. Olen hyvin hämmentynyt siitä, että sain itseäni niskasta kiinni, ja askartelinpaskartelin blogin! Tokihan tein sen kuten suurinpiirtein kaiken elämässäni-sieltä, mistä aita on matalin. Tarkkaanpa en tiedä, mitä tämä hässäkkä tulee sisältämään. Todennäköisesti sitä, mitä tää miu elämä nyt sisältää - retrokämpän sisustelua, koiraa ja hänen edesottamuksiaan , kirppistelyä , pukeutumista, syömistä, opiskelua..mitä näitä nyt on.  Pikkuhiljaa tämä kuvio varmaan jollain lailla avautuu. Tai on sitten avautumatta. Sen voin kuitenkin varmaksi sanoa, että täyselliseksi filtteröityjä kuvia täydellisestä kodista, trendikkäistä vaatteista tai muusta vastaavasta täällä ei tulla näkemään. En omista järjestelmäkameraa enkä intressejä trendikkyyteen. Luulenpa kuitenkin, että tämä elämä onkin parempi tarkastella vähän sumeamman linssin läpi. Avautumista todennäköisesti myös on luvassa rankalla kädellä .  Laitetaanpa starttiin kuvakollaasi pojastani Seposta , sillä jaan niitä kuitenkin . Ihan pyytämättä , ja vaikka erikseen sanottaisiin ettei halua nähdä kuvia minun koirastani . Varmasti esittelen , samalla vimmalla kun perheenäidit lanzaroten lomakuvia 80-luvulla!

Joo. Saa nähdä mitä tästä tulee . Luoja meitä auttakoon .